Ulkona on taas jäätävä ilma, parempi pysyä siis sisällä:) Pikainen kierros töiden jälkeen tietysti toppavaatteet päällä, mutta sitten sisätiloihin lämmittelemään.
Täällä voi nyt ihailla muutamia kukkia eli kliivia on kasvattanut kukkavarren
Neilikat kukkivat varmaan jo kolmatta viikkoa (joo, keramiikkapääsiäismunat ovat edellen pöydällä)
Ja kevään viimeisellä keramiikkakerralla sain kotiin tämän herkun
Joel Rosenbergin Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon on kyllä mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Sitä lukiessa selviää, mikä on syötävä metsäpuutarha, ja miksi ja minne sellainen kannattaisi perustaa.
Terminä metsäpuutarha on vähän harhaanjohtava, tarkoitus kun ei ole perustaa puutarhaa metsään, vaan puutarhuroida kuin metsäekosysteemi. Eli otetaan metsästä tyypillisiä piirteitä puutarhurointiin: kerroksellinen kasvillisuus, paljon monivuotisia kasveja, toisten lomassa kasvava lajisto, kattava maanpeitekasvillisuus.
Kotipuutarhaa voi rakentaa kohti syötävää metsäpuutarhaa korvaamalla nurmikkoa syötävillä perennoilla ja maanpeitekasveilla. Myös tutustumalla jo olemassa oleviin perennoihin eri tavalla, esimerkiksi kuunlilja ja kotkansiipi ovat kirjan mukaan maittavaa kevätherkkua. Hedelmäpuita ja marjapensaita on helppo lisätä, sekä köynnöksiä vaikkapa puun runkoja tai aitaa pitkin kiipeämään.
Kirjaa lukiessa mietin oman puutarhan syötäviä kasveja ja kyllähän meiltä aika monta erilaista monivuotista löytyy, mutta lisääkin ehkä mahtuisi. Ainakin tyrnejä, euroopanpähkinäpensas ja köynnöspinaatti meni kauppalistalle. Ja joitakin perennoja voisi kokeilla maistaa:)
Joel Rosenberg: Syötävä metsäpuutarha, johdatus suunnitteluun ja lajistoon, sivuja 144
Into-kustannus 2023
kirja saatu
Nyt on kevät edennyt täälläkin, löysin ensimmäisen lumikellon! 💚
On ne uskomattomia, puskevat itsensä läpi lumen ja jään!
Poko oli mukana kierroksella, omenapuu pitää tarkistaa aika usein;)
Löysimme myös etuterassilta kukkia, nämä menevät kukkapenkkeihin kesällä, jotta saamme iloita niistä tulevinakin vuosina.
Kevät junnaa paikoillaan ja puutarhassa ei tapahdu mitään. Tai siis onhan nuo lumikinokset pienentyneet, mutta jos joskus näkyy vähän maata, niin sitten saadaa uusi lumikerros... Edes piippoja ei juuri näy, omenapuun alla muutama krookus on tohtinut tulla juuri ja juuri maan pinnan yläpuolelle. Eikä kyllä ihme, tuuli tulee suoraan pohjoisnavalta.
Onneksi lintulaudalla ja sen alla on vilinää, niin on jotain pihaseurattavaa. Vein sinne omenaa, kun luin jostakin että mustarastaat tykkäävät niistä ja tänään niitä onkin ollut koko päivän näkyvissä runsaasti. Myös punarinta kävi tänään lintulaudalla ja sitten minulle aivan uusi tuttavuus taviokuurna näkyi lähipuussa!
Ja taimet kasvavat pikkuhiljaa, aika pieniä vielä ovat tomaatit, paprikat ja chilit, mutta onhan tuonne kasvihuoneeseen muuttoon vielä aikaa.
Pääsiäisenä aloitin palapelin kokoamisen, täällä kun ei silloinkaan sää suosinut. Nyt se on valmis ja ajattelin liimata sen ja laittaa seinälle. Vihreää ei voi koskaan olla liikaa:)
Lämpimät päivät, tulkaa jo!
Tänä vuonna meidän pääsiäiskimppu ei olekaan ihan perinteisen pääsiäisen värinen, mutta ihastuin noihin kirjopikarililjoihin. Niiden lisäksi kimppuun tuli jaloleinikkiä, tähtiputkea ja hyasinttia! Ja vihreäksi tuota luonnostakin löytyvää kasvia, jonka nimeä en edes tiedä...
Muita pääsiäikoristeita, paitsi nuo keramiikkamunat, ja yhden paperinarumunan, en ainakaan vielä ole kaivanut esiin. Katsotaan miten huomenna käy:)
Rauhallista pääsiäisen aikaa!
Maaliskuun sana voisi olla malttamattomuus, kevään odotus on jo niin kutkuttavaa:)
Mutta tässä siis Kristiina K:n Vain kolme kuvaa kuukaudessä- maaliskuu, kuvat.
Olimme mieheni kanssa kuuntelemassa Maija Vilkkumaata Ylivieskan Akustiikassa, tykkäsin. Olen kuunnellut Maijaa jo vuodesta 1999!
Tässä kuvassa makoilua ja mahakarvoja:)
Ja ihan pakko laittaa kuva, maata näkyvissä:)
Sain Kivipellon Sailalta haasteen, jonka on laittanut alulle Hiidenkiven puutarhan Minna. Kiitos haasteesta! Jo kolmatta kevättä arvuutellaan kukkimisajankohtia, miten hauskaa keväänodotuspuuhaa tämä onkaan:)
Katselin viime kevään kuvia, ja päätin ottaa tähän haasteeseen mukaan kolme viime vuonna ensimmäiseksi kukkinutta. Tämä krookuskuva on otettu 13.4.2023 ja koska nyt on omenatarhassa vähemmän lunta kuin viime vuonna tähän aikaan, veikkaan muutamaa päivää aiemmin eli 10.4.2024. Siis oikeasti voi olla mahdollista että alle kuukauden päästä kukkii pihalla!!
Omenatarhassa asustaa tämä lumikellokin, viime vuoden kuva otettu 15.4. eli kokeillaan onnea tässäkin pari päivää aiemmin eli veikkaan 13.4.2024.
Ja viimeisenä metsäpuutarhan virvalilja, kuva 15.4.2023. Mennään samalla linjalla kuin muidenkin veikkausten kanssa eli vähän aiemmin, ainahan voi toivoa edellistä aikaisempaa kukintaa;) Eli 12.4.2024 veikkaus tälle.
Haastan mukaan:
Haasteen säännöt:
Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Valitsemasi kasvin kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän.
Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä.
Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.
Tämä Pirjon alulle panema haaste on kiertänyt jo pitkään blogistaniassa, mutta laitanpa minäkin vielä omat kuusi kuvaani esille;)
Minulla näiden kuvien teema näyttää olevan vihreä, huomasin jotenkin viehättyväni juuri nyt erityisesti vihreästä väristä;) 💚
